Valmentajapula

Jos ratsastajana haluaa oppia ja kehittyä, pitäisi olla joku, joka opettaa. Tiettyyn pisteeseen kun ratsastajana etenee, alkaa miettiä enemmän ja enemmän kehotietoista ratsastusta. Ratsastuksessa kun ei ole kysymys siitä, mitä se hevonen laitetaan tekemään, vaan miten se saadaan joku asia tekemään.

Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että minulla on ratsastettavana kaksi hienoa, hyvin erilaista eläintä. Pätman, joka on nuori ja vähän epävarma, mutta yritteliäs, pieni ja pehmeä, ja sitten on Ismo. Ismo on kaikkea muuta kuin minun käteen sopiva hevonen. Vuosi sitten ottaessani Ismon talliini poistuin mukavuusalueeltani ja isosti. Iso ja vahva hevonen, joka menee just minne haluaa ellet ole johdonmukaisesti kertomassa mitä haluat. Ismo on kovin opettavainen hevonen, Sen kanssa ei voi jäädä puristamaan ja vetämään, vaan on löydettävä juurikin se istunta ja miten sillä siihen hevoseen voi vaikuttaa. Sitten kun saisi sen saman tunteen vielä säilymään tunnin alusta loppuun joka kerta, olisikin jo hirmuisen pitkällä. Ja sitten on vielä se hyppääminen erikseen...


Koska luottokoutsini koutsaa muutamaa muutakin ja on kovin kiireinen, kävin Pätmanin kanssa Hukkasen Pauliinan tunnilla Pinsiössä. Pauliina korjasi jalkani asentoa samaan suuntaan, kuin Annika taannoisella Centered Riding-kurssilla. Tapa oli eri, mutta lopputulos sama. Anna sen jalan mennä eteen, istu vähän "tuoliin" niin se lantio on paremmassa asennossa. Ja jos kuvista katsoo eroa, niin lantioni asennon vaikutus hevoseen on kyllä selvä!
 

Tässä on vielä yritys pitää jalka taaempana, mikä lukitsee lantion ja kippaa selkää notkoksi-> hevonen liikkuu vähän jopa kuolaimen alle ja sen selkä jää taakse.

 

Ja sitten on se jalka siellä edessä rentona, lantio oikein ja selkä suora, kyllä liikkui hevonenkin paremmin selästään ja löytyi tunne siitä että käsikin ratsastaa eteenpäin!

Nyt pitäisi vaan uskaltaa antaa sen jalan olla siellä vähän edessä, rentona ja pitkänä, eikä yrittää väkisin vääntää sinne taakse sitä. Kyllä se sinne paikalleen vielä löytää. Ja jos nyt vihdoin alkaisi vähän keskittyä siihen venyttelemään niitä omiakin jalkoja, niin saattaisi sekin auttaa ;).

Sitten pitäisi vielä löytää jostain ope, joka ehtisi käydä viikottain. Joka sanoisi muutakin, kuin ratsasta se sinne kulmaan tai pidä sitä vähän enemmän (mitä tääkin nyt sitten tarkoittaa??). Nyt kun on itse oivaltanut, että vasen puoli on mulla kovasti vahvempi, mikä varmasti johtuu tuosta lapsosesta, mitä tuli useampi vuosi kannettua vasemmalla lonkalla, ei oikein osaa tyytyä opettajan ohjeeseen että "nosta vasenta olkapäätä". Kun ei se olkapää mitään sille voi, että lantio on vinossa. Ja niin kauan, kuin lantio on vinossa, on se vasen kylki lyhyempi ja litussa, tekipä sillä olkapäällä mitä tahansa.

Onneksi on hieno hevonen, joka motivoituu vesisateessakin työskentelemään.

Näillä eväillä taas eteenpäin. Pätman on aloittanut takaosakäännösten ja vastalaukan treenaamisen pikkuhiljaa, jos vaikka jonkun he A luokan syksyllä tai ensi keväänä yrittäisi sen kanssa startata. =).  Kiitos kuvista Miina Pulkkinen.

Leirikesä

Kaikkien heppahöperöiden kesään kuuluu ratsastusleiri! Koko päivä aikaa ratsastaa, harjata, puunata, puuhata, touhuta ja hevostella muiden yhtä hevoshullujen kanssa. Näin isompana hevoshulluna leirielämä kutsuu ohjaajan roolissa. Ja mikä onkaan mukavampaa, kun tempautua lasten iloon ja innokkuuteen mukaan muutamaksi päiväksi!

Ismo pujottelemassa, kuva Heidi Sinda.

Kaikkeen se Ismo suostuukin, Teletappi ohjaksissa ja kymmenen lasta kyydissä =D,

Yhden päivän junnuleirille Urjalaan osallistui 18 lasta! Huima määrä innokkaita heppahöperöitä! Onneksi mukana oli myös useampi innokas apulainen, ja myös Ismo-heppa osallistui leirille. Ismo on kyllä niin mainio hevonen, välillä vahva ja kuuma mutta, lasten kanssa nöyrä ja rauhallinen. Ei hötkyile eikä hästää turhia, oikea monitoimipolle!

 Uusia kasvoja Vahannan ratsutilalla

 Pidin Vahannan ratsutilalla kaksi lastenleiriä. Sain aika lailla vapaat kädet suunnitella ja toteuttaa leirit. Ohjelmassa olikin ratsastuksen lisäksi teoriaa hevosen perustarpeista kuten ruokinnasta sekä varusteista, poniagilityä, hevosen käsittelyä sekä hevosten kauneuskilpailut. Kokeilimme myös ratsastaa ilman satulaa, mikä kuumana kesäpäivänä olikin varsin virkistävää. Ilman satulaa ratsastaminen on paitsi hauskaa, myös tasapainoa kehittävää.


 Vahannassa on hienot ja asialliset puitteet harrastaa. Turvallisuusnäkökulmia on pohdittu ihailtavan paljon. Hevoset ja ponit ovat laadukkaita, ja opetus varsin pätevää. Tätäkin tallia voin suositella lämpimästi. Tietysti isoilla talleilla touhu on aina "kasvottomampaa" kuin pienellä tallilla, mutta iso ympäristö tuo mukanaan myös etuja, joita pienet tallit eivät pysty tarjoamaan. Hevosvalikoima, maneesi ja kentät, valmennusmahdollisuudet ovat isompien tallien kilpailuvaltteja. Vahannassa ratsastajat otetaan lämpimästi vastaan, tallin henkilökunta on todella avuliasta ja ystävällistä ja minä vierailevana opettajana koin olevani tervetullut joukkoon. Käyn mielelläni myös jatkossa pitämässä tuntituurauksia Vahannassa, kaiken kaikkiaan kiva paikka!

Rosa valmiina kauneuskilpailuihin.

Kisoissa

Tarkkana kouluradalla. Kuva Heidi Sinda.

Molemmat hevoset, Ismo ja Pätman, ovat käyneet koulukisoissa. Ismo debytoi UrHun kisoissa kesäkuun puolivälissä sekä he C että K.N Special-luokat. Ismo oli edellisen viikonlopun valjakkotreeneissä, enkä ehtinyt sitä lainkaan ratsastaa ennen kisoja. Ismo tuntuikin verryttelyssä hurjan vahvalta ja kohtuu kankealta myös. Laukka oli ihan hallitsematonta. He C meni hammasta purren, sekä kuski että hevonen puri, verryttelyn kannalta. Ajoittain oli ihan hyviäkin pätkiä, mutta aika karseaa menoa. Ennen K.N Specialia ehdin hyvin verrytellä Ismoa lisää, ja sain sitä mukavasti pehmenemään väistöjen ja siirtymisien avulla. Radalla Ismo liikkui ihan hyvin, laukka oli edelleen vahvaa ja jännittynyttä, diagonaaleilla Ismo tarjosi ristilaukkaa, taisipa kertaalleen vaihtaa laukankin. Tuloksena kuitenkin 59% ja 5 sija,  ensimmäiseksi ei sijoittuneeksi. Kehuja tuli kivasta ravista ja moitteita ratsastajan istunnasta laukassa. On helppo olla samaa mieltä tuomarin kanssa näistä ;). Seuraavan kerran täytyy valmistautua paremmin, ei suoraan vaunujen edestä kouluradalle.

Ratsastaja voisi tosiaan istua alas satulaan myös siinä laukassa :D. Kuva Heidi Sinda.

Pätman kävi Joenmaalla C-merkin koulukokeessa. Laukannostot käynnistä ovat vielä kovasti työn alla, mutta prosentteja kertyi kuitenkin 64,7% ja toinen sija. Kehuja tuli hienosta muodosta ja selän käytöstä, samoin kauniista laukasta. Rutiinia vain lisää, ettei joka kerta tarvi jännittyä kun kouluradan kulmaan on laitettu kukkaistutus.

Kuva Heidi Sinda.

Pojat ovat muuten viettäneet leppoisaa eloa laitumella ponien kanssa. Ismon valjakko-sm reissu tyssäsi pieneen sairastumiseen, mutta pm-kisoihin se on viikon päästä lähdössä. Ismo onkin melkein koko heinäkuun sillä reissulla, joten Pätman joutunee vähän enemmän töihin. Kiva olisi päästä hyppäämäänkin, mutta aika vähän on pikkukisoja tarjolla.